Hauntology

[in English below]

Punseptin osuvuus: superlyhyt johdanto hauntologiaan

Hauntologia on oppi poissaolosta läsnäolossa ja läsnäolosta poissaolossa. Kun mikä tahansa kuviteltavissa oleva tulevaisuus häämöttää haamuna mielessä, kun vanhat teknologiat herätetään uudelleen henkiin mediataiteissa, kun osittain tuhoutuneet filmiruudut pelastuvat osaksi kaiken vääjämätöntä deteroitumista käsittelevää elokuvaa tai kun kohta jo kadonneeksi materiaaliksi liikkuvassa kuvassa luultu filminauha pujotetaan katsojan käsiin filmiperformanssissa, se on hauntologiaa. Kun noituuden ajatuksen etäisyyden päästä uskotaan olevan mahdollista, kun sosiaaliset rituaalit luovat yhteisesti jaettuja kuvitteellisia tilanteita ja kun rahalle luodaan lisää keinotekoista arvoa nollarivien avulla, se on hauntologiaa.

Termi ‘hauntologia’ on peräisin ranskalaisen filosofin Jacques Derridan “Marxin aaveita” käsittelevästä kirjasta vuodelta 1994. Sana lausutaan melkein kuin ‘ontologia’, joka sanakirjamääritelmänsäkin mukaan on metafysiikan haara joka pohtii olemisen ja olemassa olevien asioiden luonnetta. Mark Fisherin mukaan tämä tekee hauntologiasta käsitteen ja iskevän sutkauksen yhdistävän punseptin (puncept). Hauntologisessa todellisuuskäsityksessä asioiden olemassaolo liittyy aina poissaoloihin, jotka edeltävät ja ympäröivät sitä. “Tapahtuu kuin kielessä, jossa sanat saavat merkityksensä niitä edeltävistä ja ympäröivistä sanoista“, Fisher muistuttaa.

Hauntologia on läheisessä suhteessa nostalgiaan, suruun, menetykseen ja poissaoloon mutta myös esimerkiksi jonkun kauan aikaa poissaolleen onnelliseen esiintuloon (kuten lapsuudenystävän kohtaaminen vuosien jälkeen loihtii esiin lapsuuden maailman). Myös tulevaisuutta kohtaan voidaan tuntea nostalgiaa, joten sekin kuuluu hauntologialle (“Tulevaisuus ei ole enää entisensä”). (Anti)sosiaalinen media, mobiilipuhelimet, Skype ja kannettavat tietokoneet ovat laajentaneet läsnäetäoloamme, antaen itsessään hauntologisen tunteen siitä miten kaikki on tavallaan käsillä (ja kuitenkaan ei) analogisen maailman “elämän” ja todellisuuden simuloituessa digitaaliseen sfääriin ja vastavuoroisesti. Voin kuitenkin kaivata esimerkiksi filmin materiaalisuutta sekä ruumiillistuneisuuttasi samassa tilassa ympärillämme parveilevia molekyylejä vaihtavina elävinä olentoina. Kanssakäymisistämme on tuttua sekin miten kosketamme toisiamme ilman kosketusta pitkänkin matkan päästä. Suomalainen kansanperinne tuntee myös “etiäisen”, odottamattoman vieraan haamukäynnin juuri ennen tämän “oikeaa” tuloa, monine arkisine versioineen.

Hauntologia itsensä sanotaan olevan aikamme kuva, zeitgeistina. Tosin voitaisiin sanoa väitetyn sen katoavan jo 2000-luvun puolenvälin paikkeilla (heti kun se ilmestyisi Helsingin Sanomien kolumniin – mutta, niin ei käynytkään – mutta ehkäpä sen katoaminen lykkääntyi koska aaveet ovat arvaamattomia… tai
ehkä kysymys olikin vain jostain eri aikakauden näytteitä yhdistävästä musiikkityylistä). Me perustimme vuosittaisen AAVE-festivaalin vuonna 2010 kadoten viime vuonna virtuaaliseen sfääriin yhdeksi vuodeksi. Olemme nyt palanneet jälleen löydettyämme hauntologisen johtotähtemme. Hauntoisaa festivaalia!

Lähteet:
Bridle James (2011), “Hauntological Futures” (blog) http://booktwo.org/notebook/hauntological-futures/
Derrida Jacques (1994), Specters of Marx: The State of the Debt, the Work of Mourning and the New International. Routledge
alunp. (1993), Spectres de Marx: l’état de la dette, le travail du deuil et la nouvelle Internationale. Èditions Galilée
Fisher Mark (2014), Ghosts of My Life: Writings on Depression, Hauntology and Lost Futures. Zero Books
Santanen Sami (2018), Ajatuksen paikka: kirjoituksia estetiikasta ja filosofiasta 1986 – 2017. Tutkijaliitto


Puncept intended – a supershort introduction to hauntology

Hauntology is about knowing absence in the presence and presence in the absence. When any future is imagined, the old technologies are revived in media arts, partly destroyed film frames are saved for an experimental film about the deterioration of memory or when another film is given to the members of audience so that they can play their part of apparatus in a film performance, hauntology is there. When witchcraft from a distance is believed to be possible, when shared imaginary situations are created in social situations and when a bill is given artificial value by adding zeros on it, we are at it.

The term ‘hauntology’ comes from the book Spectres of Marx (1994) by the French philosopher Jacques Derrida. Hauntology is pronounced almost like ontology, a part of metaphysics exploring the nature of being and things that exists. According to Mark Fisher this makes hauntology “a puncept” (“puncept” being a term coined by Gregory Ulmer), “a pun on ontology”. Hauntology suggests a concept of reality where the existence of things are always “connected with the series of absences, which precede and surround it”, Fisher writes. It works like language, where the words get their meanings because they are preceded and surrounded by other words.

Hauntology is closely related to mourning, nostalgia, loss and absence but also to happy encounters with the things and people suddenly arriving from the virtual realms of space and time, like in meeting an old childhood friend after decades of absence. But there is also nostalgia for the future (“Future is not what it used to be”). (Anti)social media, mobile phones, Skype and portable laptops have extended our presence in absence, providing us with a hauntological feeling how everything is kind of at the reach of our hands (and then not) when the analog world’ s “life” and reality simulates itself in digital sphere and vice versa. We can still miss the materiality of the film, or sensing molecules in air like in meetiong in the same space as embodied beings. Analog world, “life” itself is haunting in digital, as it was already haunting itself in film, photographs and technologies of sound. And we also “touch” each other also from far away, without physically touching each other. The Finnish folktale knows the phenomenon of “etiäinen”, when unexpectable guest arrives “two times”, first visitor being a kind of ghost figure of her and this “haunting” phenomenon is recognised in more abstract and mundane things as well.

Hauntology has been claimed to be zeitgeist of our time – it was claimed to vanish in 2006, after it would make an appearance in a column in Sunday Times – well, it didn’t because you can’ t predict the ghosts’ behaviour… or maybe this notion was made only about a certain trend in music). We founded AAVE festival of moving images in 2010, disappearing for one year in 2017. We are now back, after we found our hauntological flaming star. Happy haunting!

Sources:
Bridle James (2011), “Hauntological Futures” (blog) http://booktwo.org/notebook/hauntological-futures/
Derrida Jacques (1994), Spectres of Marx: The State of the Debt, the Work of Mourning and the New International. Routledge
alunp. (1993), Spectres de Marx: l’état de la dette, le travail du deuil et la nouvelle Internationale. Èditions Galilée
Fisher Mark (2014), Ghosts of My Life: Writings on Depression, Hauntology and Lost Futures. Zero Books
Santanen Sami (2018), Ajatuksen paikka: kirjoituksia estetiikasta ja filosofiasta 1986 – 2017. Tutkijaliitto